TGIF

Hei vaan kaikille,

30.9. Kuukauden loppu on täällä taas ja matkakortti odottaa tyhjänä lataajaa. Lisäksi eilen olis pitänyt palauttaa kirja kirjastoon! Unohdin ihan täysin. Äääh ja niinpä tietenkin - pian ystäväni käyttötili näyttää ottoautomaattien näytöillä pelkkiä nollia, sillä matkakortin latauksen lisäksi kuun alussa maksettavana olisi vuokra sekä puhelinlasku. Voisinpa palata takaisin lapsuuteen - tai vaihtoehtoisesti elää todellisuudessa, ottaa itseäni niskasta kiinni sekä raahautua töihin.

Mutta joka tapauksessa - tänään on perjantai (wuhuu)! 39. viikko vetelee viimeisiään, sekä pitkältä tuntunut kouluviikko on vihdoin ja viimein ohi. Kuitenkin edessä ovat vielä viikonlopun seikkailut, joita odotan enemmän kuin innoissani. Hahahaaaaaa!

Viikonlopun suunnitelmat ovat pitkälti aika selvät, sillä rakas pikkusiskoni tulee kyläilemään tänne Suomen pääkaupunkiin! Ihanaa. Siitä onkin aikaa ku viimeksi nähtiin.

Ollaan Leilan kanssa tosi läheisiä oltu ihan naperoista asti. Meille on (uskokaa vaan) sattunut maailman kummallisimpia juttuja, ja aina jälkeenpäin ollaan muisteltu niitä lämmöllä sekä nauraen.

Meiä (mun ja Leilan) lapsuus oli maailman ihaninta aikaa. Olimme kuin paita ja peppu sekä maailman villein kaksikko. (Oikeesti Leila oli aina rauhallinen sekä tunnollinen, mutta pakosta se lähti mun keksimiin tyhmyyksiin mukaan). Nukuttiin kerrossängyssä, ja puhuttiin sekä naureskeltiin aina joka yö, kunnes vanhemmilla meni täysin hermot, ja Leila joutui loppujen lopuksi vanhempien huoneeseen nukkumaan. Se oli silloin ärsytyksen aiheista suurin lapsuudessa...

Leila on aina ollut kaikista ihmisistä mulle se kaikkein läheisin, ja se tietää mun jokaikisen jutun sekä salaisuuden. Luotan siihen ihan 100 %:sti! Sekoaisin, jos se katoais mun elämästä. Toivottavasti se on ikuisesti yhtä ihana kuin nyt. Love ya. 

Nyt on kuitenkin aika pistää piste tähän, sillä ois tiskit odottamas tiskaamista ja huone imuroimista. Enkä nyt tietenkään antaisi vieraan missään nimessä tarttua tiskiharjaan, joten vi ses ja älkää hävitkö mihinkään!

- Samya Elainousse

Lopun alku - uusi alku

Hellouuuuuuuuuuu guys,

Pimeyttä ja synkkyyttä. Helsingin katuja koristaa kiireiset harmahtaviin pukeutuneet ihmiset sekä rusehtavat ja kellertävät lehdet, jotka lentelevät ilmoissa tuulen mukana. Paistaa, on pilvistä tai sataa. Joka kulma tuntuu pelottavan synkältä ja lämpimät kesäillat etäisiltä. Syksy on tullut!

Vaikka moni vannoo kesän nimeen, ja vuodenajoista juuri se (jostain kumman syystä) tuntuu olevan ainoa sekä oikea, on kuitenkin syksy mielestäni ihanin. Sitä täytyy vain oppia arvostamaan and avot - rakastat syksyä. Haha.

Pitkän chillailun ja työntäytteisen kesän jälkeen on ihanaa tehdä "comeback" arkeen. Enpä olisi enää jaksanut sitä kesän hullua unirytmiä, jolloin valvotaan yöt ja pahimmassa tapauksessa päivätkin. Ja kyllä se työn tekokin alkoi vähäsen tökkiä.

Pitkältä tuntuneen vuoden jälkeen on ihanaa huomata, että vanha on loppumaisillaan ja uusi tulossa. Syksy on lopun sekä uuden alku! Kaikki kesän pitkät yöt ovat takana päin ja uusi  vuosi tekee tuloaan. Onhan se masentava tosiasia, että pian edessä on taas se pitkä talvi, jolloin ulkona on kylmempää sekä pimeämpää kuin pakastimessa! 

Nyt pistän lopullisen pisteen lauseilleni ja alan kattoa halpaa lentolippua jonnekin päin maailmaa! Vaikka tänään ajatuksen kulku oli vähän heikko, niin älkäähän unohtako uutta lempibloggaajanne.

Huomenna taas uusi teksti sekä uudet avautumiset.

- Samya Elainousse

Me, myself & I

Wassup buddies,

Täällä mä taas rustaan tekstiä valkoselle luettavaksi. Todella yllättävää, et miten tähän voikaan jäädä näin nopeasti koukkuun.

Tän merkinnän yhteydessä ajattelin puhuu vain itsestäni, itsestäni sekä ITSESTÄNI. Onhan porukan saatava jonkilainen visio siitä, että ketä ja millainen tyyppi täällä puhuu.

Samya Nora Elainousse. Siinä on mun nimi kokonaisuudessaan. Pituutta on melkein 170 cm ja painoa niin paljon, ettei sellaista lukemaa kehtaa edes mainita. Syntymäpäivä on 19.02.1991. Koti löytyy Helsingistä, Kaarinasta ja Marrakeshista!

Muutin Helsinkiin tammikuun 16. päivä Kaarinasta, jossa asuin lähes 20 vuotta (19 vuotta ja n. 11 kk). Seikkailunhaluisena sekä intoa täynnä lähdin kohti uusia maisemia sekä seikkailuja. 

Kaarinaan jätin taakseni monta hyvää sekä huonoakin hetkeä, joita vielä nykyäänkin muistelen metrossa, bussissa, junassa jne. Kova on ikävä entisille kotihuudeille, muttei kuitenkaan niin kova että vois lähtee täältä takaisin. Helsingissä opiskelen sekä teen välillä töitä kaupungin sairaaloissa. 

Luonteeltani olen rento, sosiaalinen sekä hieman outo. Mutta tuskin niin outo olen, että olisin ihan väärinymmäretty ja yksinäinen tässä maailmassa. HAHAHA.

Musiikkimakuni on (liian) laaja ja mielestäni ns. genreuskovaisuus on tyhmää. Jos asettaisimme mielenkiinnonkohteemme aina ja vain yhteen kategoriaan, olisi maailma täynnä värittömiä tarinoita. Musiikkilajit ovat osa yhteiskuntaamme ja sen kehitystä, sekä niiden avulla on ilmaistu monta mielipidettä ja tarinaa.

Mutta ei lähdetä hämärille vesille vaan pysytään käsitteillä olevassa asiassa.



Sitä sanotaan, että ihminen on huonoin arvostelemaan sekä kertomaan omasta itsestään. Tää homma kusee ja pahasti! Ainakin silloin kun pitäisi kirjoittaa "pitkä" esittelyteksti, joka ei kuulosta narsistiselta sekä itserakkaalta.

Mutta enköhän mä oo kertonu ne tärkeimmät (ja vähemmänkin tärkeät) jutut itsestäni sekä ajatusmaailmastani. Ajan myötä tulee selviämään monta muuta asiaa sekä stooria.

Jos tuli jtn kysymyksiä mieleen, niin niitä voi heitellä tonne Formspringin puolelle. Tältä päivältä on nimittäin tekstit kirjoitettu sekä kuviakin julkaistu, joten mun on aika lähteä pienelle lenkille, suihkuun sekä nukkumaan!

- Samya Elainousse

The Beginning

HOLA GUYS!

Maailma sai uuden bloggaajan riveihinsä! Ihan näin aluksi on pakko todeta, että tää tuntuu ihan itsekseen puhumiselta mut kuitenkin ihan hauskalta puuhalta. Mielenkiintoista.

Päätin aloittaa bloggaamisen ihan aluksi näin kokeilumielessä. Kaveri ehdotti tätä ajanvietteeksi ja totesi tän olevan "iha siga mageeta" puuhaa, joten oli pakko lähtee tähän mukaan. Katotaa tuleeko tästä jtn mullistavaa! 

Mietin käyttökieltä sekä genreä hiukan. Tekstiä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi vai jollain muulla kielellä? Ja millainen blogi tää sit vois olla? Semmone "perus" lifestyle vai joku muu?

Eiköhä aika kerro mulle pian mitä tehdä ja milloin. Mun mielestä tollasia on turha miettiä etukäteen. Aina voi ottaa rennommin sekä antaa ajan kuljettaa mukanaan. Miksi päättä heti alkujaan, et mitä tehdä ja minkä kokoisessa   mittasuhteessa.

So... let's get started!

Tutkailin tänään kaikenlaisia sanontoja sekä sananlaskuja. Oli niitä viisampia heittoja elämisestä ja elämästä. Jotkut tuntuu osuvan niin nappiin kuin olla ja voi - toiset taas menee yli hilseen ja niitä on vaikea tulkita. Ehkä niitä oppii ymmärtämään ajan myötä, kun ikää sekä kokemuksia löytyy vähän enemmän (sekä myös viisautta maybe).

Tässä on pari, jotka ihastutti sekä jäi mieleen:

"There is always some madness in love.
But there is also always some reason in madness." - Friedrich Nietzsche








"If there were in the world today any large number of

people who desired their own happiness more than

they desired the unhappiness of others,




we could have paradise in a few years." - Bertrand 
Russel










"Ei lukemalla uimaan opi, veteen on mentävä!"

"Naimisiin kaikki hinkuu ja siinä ne sitten vinkuu."

"Naisen nauru ja kanan laulu eivät tiedä hyvää."




Siinä oli pari hyvää heittoa.


Ensimmäinen merkintä vetelee nyt loppujaan. Jatkoa luvassa niin pian kuin mahdollista, joten olkaa messissä! 


- Samya Elainousse